lauantai 29. kesäkuuta 2013

haastetta pukkaa

Sain Allulta haasteen. Kuvituksena Instagramin kätköistä löytyneitä kuvia, kun en ole uusiakaan töiden vuoksi ehtinyt räpsimään.

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

11 asiaa minusta:

1. Olen huono kiirehtimään. Työpäivinäkin minun pitää varata vähintään pari tuntia valmistautumisaikaa,  vaikka todellisuudessa valmistautumiseen menee ehkä kolmen vartin verran. Haluan tehdä asiat rauhassa ja huolella.

2. Kutian polvista todella herkästi. Jos joku haluaa heittäytyä uhkarohkeaksi, niin tervetuloa vaan kutittelemaan meitsin polvia..

3. Rakastun helposti tv-sarjoihin ja niiden hahmoihin ja välillä on suorastaan pelottavaa miten vahvan tunnesiteen osaan kehittää täysin fiktiivisiin henkilöihin. Viimeisin rakkauskohde on BBC:n Sherlock ja etenkin Andrew Scottin tulkinta Moriartysta. Ah. 

4. Olen huono sanomaan ei ja siksi kalenterini on aina liian täysi.

5. Tavoitteenani on lopettaa tupakointi syksyyn mennessä. 

6. Pelkään hämähäkkejä, verta, neuloja, hammaslääkäriä, omituisia rasahduksia pimeässä, kummituksia, korkeita paikkoja ja rekkojen ohittamista autolla. Näin muutaman mainitakseni.


7. En omista tällä hetkellä kunnon kameraa, mutta tarkoituksena olisi tänä kesänä hankkia sellainen.

8. Tänä kesänä tarkoituksena on myös hankkia vihdoin ja viimein tatuoinnit molempiin ranteisiin, kuvatkin on olleet jo iäisyyden valmiina.

9. Olen oppinut tykkäämään ruoanlaitosta vasta viimeisen vuoden sisällä.

10. Kokkola-kotini on mitä ihanin ja mitä mahtavimmalla paikalla.

11. En osta koskaan hajuvesiä ja käytänkin sellaista vaan ja ainoastaan silloin, jos saan sellaisen lahjaksi. Ihan rahanhukkaa sellaiset.

 

Allun kysymykset:
1. (Matkin Paprikaa:) Minne veisit asuinkaupunkiisi vierailemaan tulleen ystävän?
- Mikkelissä veisin ystävän vohvelille ja jäätelölle Naisvuorella sijaitsevaan kahvilaan, shoppailemaan mansikoita ja herneitä torille sekä illan tullen parille relaksoivalle Helle-terasille kävelykadulle. Myös KB ja Jälkipeli kuuluisivat mahdollisesti ohjelmistoon. 
Kokkolassa puolestaan veisin toverin vanhaan kaupunkiin ihastelemaan kauniita puutaloja, sitten West Coast Billiardiin (ja olennaisena seikkana mainittakoon että nimenomaan siihen pitkään tummaan puupöytään) ja lopuksi Timin Grillille euron kevätkääryleitä popsimaan.

2. Omituisin tapasi?
- Jos A:lta kysyttäisiin, niin varmaan meikäläisen vääntämät turtles-leivät (kyllä, lasken tämän tavaksi..). Paahtoleipää, ketsuppia ja juustoa, sitten koko komeus mikroon ja voilá! Lisäksi olen superneuroottinen herätyskellon kanssa: asetan puhelimeen keskimäärin viisi herätystä soimaan viiden minuutin välein ja rituaali päättyy siihen, että jokainen herätys varmistetaan vähintään sen viisi kertaa että ne ovat varmasti päällä..

 http://distilleryimage6.s3.amazonaws.com/fdd82324e09011e2bb3522000a1fb076_7.jpg

3. Kerro joku tuunausvinkki!
- Oon surkea tuunaaja, joten paha kertoa mitään vinkkejä. Omat tuunaustaitoni rajoittuvat lähinnä "jee teenpä näistä farkuista shortsit"-meininkiin.

4. Suosikkiblogisi?
- Näitä on niin monia! Suosituimmista varmaan Rokkirekki, Kaikki Mitä Rakastin, Aamukahvilla ja Colour Me!.
Pienemmistä blogeista miellyttävät muun muassa Turkupäiväkirjat, Party Of Poladroid Friends ja Bubblegum Sweetie Pie.

5. Mikä satuhahmo olisit ja miksi?
- Samaistun kovasti Pikku Prinssi-kirjan Kettuun ja Ruusuun. Ketussa samaistun ideologiaan, Ruusussa ehkä enemmän persoonaan. Ja jos muilta ihmisiltä kysyttäisiin, niin Pikku Myy. Nuttura ja äkkipikainen luonne löytyvät nimittäin minultakin.
 
6. Paras naamiaisasusi kautta aikojen?
- Olin penkkareissa Haisuli! Puvun teetätin ompelijalla ja kyseinen puku on edelleenkin tallessa. Oli mukavaa kun kukaan ei tunnistanut + onnistun säikäyttelemään ihmisiä matkalla baarista kotiin.. 

7. Kuvaile lempparimukiasi.
- Turkoosi, Arabian Muumi-tuotantoa, Nipsu. 

8. Ruoka tai herkku jota voisit syödä päivittäin?
- Mäkkärin suklaapirtelö, sillä se vaan on niin syntisen hyvää. Lisäksi myös Estrellan perussipsit ja tsatsiki-dippi!

9. Minkä supervoiman tahtoisit omistaa?
- Lentäminen olisi ihan supersiistiä, ei tarvitsisi koskaan huolehtia kyydityksistä tai matkakustannuksista.

http://distilleryimage7.s3.amazonaws.com/78f03d76de5711e29a5722000a9f3079_7.jpg

10. Näytelmä jonka olet viimeksi nähnyt?
 - Viimeisin taitaa olla meidän koulun kolmosvuosikurssilaisen oma ohjaus nimeltä Pirunpuntari tänä keväänä.

11. Asia jossa olet hyvä?
- Vähän ehkä vaikeaa arvioida itseään näin, mutta koen olevani hyvä esiintymisessä ja näyttelemisessä. Onhan tässä kuitenkin jokunen vuosi sitä hommaa tullut tehtyäkin.
  
Omat kysymykseni:
1. Lemppareista lempparein kesäpuuha?
2. Puhutko jotain murretta, mitä?
3. Inhokkikotityö ja miksi?
4. Missä asennossa nukut?
5. Tämän hetken suosikkibiisi ja miksi?
6. Suurin haaveesi tällä hetkellä?
7. Kuvaile lempivaatekappaleesi
8. Mikä saa sinut hymyilemään?
9. Kerro vitsi!
10. Tekstiviesti- ja soittoäänesi?
11. Lempihymiösi?

Yhtätoista bloggaajaa (enkä sellaisia joilla olisi se alle 200 lukijaa.. ärsyttäviä tämmöiset säännöt yhy joten kapinoin!!!!!111one) en tähän hätään keksi, mutta heitän haasteen seuraaville:
Turkupäiväkirjat / Henkarillinen hattaraa ja Rokkirekki.
 
Haaste on muutenkin vapaata riistaa, että tehköön ken tahtoo. Hiphei!

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Mc Midsummer

 

Viime juhannuksena olin töissä, kävin veneilemässä, herkuttelemassa äidin ja äidin miesystävän proomulla, kannoin mukanani kuuluisaa The Bucketia yöelämän sykkeessä, onnistuin rikkomaan lempifarkkuni junaradan aitaan ja poseerasin kaverin kännykkäkameralle junalaiturilla keskellä yötä samaisissa pöksyissä. Oon ehkä salaa vähän vakuuttunut siitä, että Sabotagen Sinin hittibiisi kertoo juuri meikätytön farkuista. Paitsi että kukaan ei puhunut kyseisessä tilanteessa kenellekään etelää.

No, tänä juhannuksena olen töissä, saunon ja grillaan. Siinä se.


 

Sattuneesta syystä tällä hetkellä ei ihan noin leveästi hymyilytä (katsotaan palkkapäivänä sitten uudelleen, ehehehehhee), mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Juhannus kuitenkin tulee joka vuosi ja mökkeillä ehtii myöhemminkin.


 

Ja kuten kuvista varmaan näkee, niin hiukset menivät ja vaalenivat vielä pari astetta. Sekin riittää tekemään tästä juhannuksesta hyvän, koska sävy alkaa olla suorastaan bra, ellei jopa bäst. Ja vaikka ensin arvelin että tummaverikkönä hankitut tummakehyksiset lasit näyttäisivät hölmöltä nykyisen vaalean hiuskuontalon kanssa, niin ihan kivaltahan nuo näyttää. Edelleen.

Hyvää juhannusta, nauttikaa kesästä ja toisistanne! Allekirjoittanut itse yrittää olla hukkumatta ranskisaltaaseen ja lupaa visusti pitää työhousut jalassa työkavereiden ja asiakkaiden viihtyvyyttä ajatellen.


torstai 13. kesäkuuta 2013

kesäinen hunaja

Instagram kertoo huonolla kuvanlaadullaan tämän päivän projektista seuraavaa:


Tumman hiuskuontaloni kimppuun kävin aseenani 2 x vaalennus (Schwarzkopfin L1+ ja L100 Ice Blonde) ja 2 x pari astetta vaalentava hiusväri (Schwarzkopf Color Mask 9.5.1 Pearl Blonde ja 9.5.0 Natural Blonde). Lisäksi hopeashampoota ja hoitoainetta ja tadaa! Hiukset vaalenivat yllättävän tasaiseti ja hyvin, eikä sävy ole luonnossa ihan noin oranssi mitä ylläolevassa kuvassa, vaan hiukan tasaisempi. Parhaiten nykyistä sävyä voisi kuvata sanalla hunajanvaalea?
Ja kiitos geeneille teräshiuksista, sillä pientä kuivuutta lukuunottamatta muuta vauriota tai ns. purkkaantumisefektiä ei ole havaittavissa. Nyt hiukset saa levätä hetken aikaa, sitten on luvassa vielä sävyn taittamista puhtaampaan suuntaan. Sillä välin leikin vielä vähän hopeashampoolla ja hemmottelen reuhkaani kunnon hoitoaineilla, sen ne ovat kyllä ansainneetkin.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

perheenlisäystä

Ei mulla sen ihmeellisempiä asioita kuin että jee aurinko paistaa taas ja jee tällä viikolla pääsen katsomaan Into the Darknessin ja jee aamulla jääkaapissa oli maitoa kahviin.

Ja sitten on tietysti yksi sydäntä, mieltä ja sielua suuresti lämmittävä uutinen ja suuuuuuren suuri odotuksenaihe. (Äiti, jos jotenkin mystisesti eksyt lukemaan tätä niin anteeksi etten kertonut eilen kun kävin.....). Päivälaskuri kertoi jäljellä olevista päivistä näin:

"Päivämäärien välillä on

    28 päivää
28 päivää muutettuna eri ajan yksiköihin on
    0,08 vuotta
    0,93 kuukautta
    4,00 viikkoa
    672 tuntia
    40320 minuuttia
    2419200 sekuntia"


Että mitäkö täällä nyt sitten odotetaan? Se paljastuu luokkakaverin WhatsAppin kautta lähettämästä kuvasta:

PURR!
Tuo vasemmanpuoleinen pikkukisu saapuu uuteen kotiinsa 8.7!  Pennut syntyivät siis luokkakaverin vanhempien kissalle ja minähän halusin itselleni ehdottomasti toisen niistä nyt, kun kerrankin olosuhteet kissan hankinnalle ovat enemmän kuin suosiolliset.

Ääää, tuskin pysyn nahoissani, vielä on melkein kuukausi odotettavana!
Tällä välin voin onneksi purkaa kissakuumettani hamstraamalla olennaisia tarvikkeita, jotta kaikki on valmiina kun pikkuinen saapuu kotiin. Myös nimi on kovassa mietinnässä. Pennusta vielä tiedetä kumpaa sukupuolta se on (veikkaus oli tyttö, mutta se tieto ei ole vielä ihan 100% varma), ja siksi nimiehdotuksia pitääkin miettiä nyt tuplamäärä. Että jos jollekulle teistä tulee mieleen hyvä nimi, niin kertokaa se ihmeessä!
Kannattaa varautua kissakaverin seikkailuihin jatkossa myös täällä blogin puolella, voi nimittäin olla että pennun kotiuduttua kamera tulee olemaan enemmän kuin ahkerassa käytössä..

 Purrpurr siis vaan teille kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!



lauantai 8. kesäkuuta 2013

harrastukset: kyselyiden täyttäminen

Kuva itsestäsi kun olit 14-vuotias

 
ihan noin vanhoja kuvia ei sentään löydy (onneksi..), mutta ylläolevassa kuvassa olen kuusitoistakesäinen. voi Ilosaarirock 2005, rastat ja koruröykkiöt. ja on melkeinpä pelottavaa miten samalta näytän vielä näin kahdeksan vuoden jälkeenkin..
 
Kuva itsestäsi juuri tällä hetkellä
- ei ole web-kameraa ja kännykän esiinkaivaminen on liian vaivalloista. hö :(


Kaikista surullisin tapahtuma tänä vuonna
- kovin suuria suruja tänä vuonna ei ole ollut, että olen siinä mielessä ollut hyvin onnekas. surullisimpia pieniä tapahtumia on olleet ne monet päivät, kun ikävä riipi, mutta seuraavaan tapaamiseen A:n kanssa oli vielä monta päivää. samoin ne hetket, kun jokin hieno produktio päättyi ja työryhmä, jonka kanssa oli viettänyt tiiviisti aikaa viimeiset pari kuukautta, hajosi.

Kaikista hauskin tapahtuma tänä vuonna
- ensimmäisenä tulee mieleen elämäni ensimmäisen (ja viimeisen..) Harlemshake-videon kuvaukset! kuvattiin ko. video muka-promoamaan meidän keväällä ensi-iltansa saanutta produktiota, vaikka kyseisellä näytelmällä ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä Harlemshaken kanssa.. :D mutta hauskaa oli ja sehän on tietty tärkeintä. en edelleenkään kestä katsoa videossa esiintyvää polkuautoilevaa sipulia tai tanssivaa lampunvarjostinta repeämättä.



sitten hauska oli myös viimeinen ilta ennen kesäloman alkua Kokkolassa. vietettiin pienellä kokoonpanolla pienimuotoisesti ystävän tupareita ja saatiin sitten mitä nerokkain idea lähteä pelaamaan lapsuutemme lempiulkoleikkejä läheiseen puistoon. neljä tuntia vierähti keinupolttiksen, tervapadan ja polttopallon merkeissä. enkä muista milloin olisin nauranut niin paljon. parasta ikinä!


Kolme viimeistä tekstiviestiä
- "Juu!! Jee ihanaa !!"
- "Höh"
- "awesome :)"

Viimeisimmät pakkomielteet
musiikki:
tv-sarja: BBC:n Sherlock. eikä vähiten Andrew Scottin ja Benedict Cumberbatchin ansiosta. fanivideoita YouTubesta, Moriartyn kuva puhelimen taustakuvana, Staying alive soittoäänenä.. oivoi.
vaatteet: viime postauksessani esittelemät shortsit nyt ainakin, sekä boyfriend-malliset farkkushortsit.
ruoka: McDonaldsin kananugetit McFeast-dipillä.. todella terveellistä. omatekemistä sapuskoista kinkkukiusaus, jota tein 'bout viikko sitten ja tuunasin hitusen pinaatilla. superhyvää!

Unelmatyttö/poika
- Jim Moriarty..... no ei vaiskaan. sellainen kivannäköinen, hymyileväinen, huumorintajuinen, huolehtiva ja hiukan ilkikurinen. onneksi vierellä tuntuu jo olevan sellainen, en valita ollenkaan.

Kuva elämäsi tykimmistä juhlista


lasken viime kesän Jurassic Rockin juhliksi. oikeesti mulla oli ihan mielettömän kivaa, vaikka kuvan ilme kertoo vähän muuta..

Työ, jota et voisi kuvitella itsellesi
- toimistotyö, jossa pitää istua paikallaan tietokoneen äärellä. tai puhelinmyynti, vihaan soitella vieraille ihmisille.

Piirre jota et muissa ihmisissä kestä
- ítsekritiikin puute. se, että vika on aina valtiossa, naapurissa, vastaantulijoissa, naapurin kissassa mutta ei koskaan itsessä. myöskään suvaitsemattomuus, huumorintajuttomuus tai liiallinen itserakkaus eivät kuulu suosikkipiirteisiin ihmisissä.

Huono puoli itsessäsi
- temperamentti. tunne-elämäni on hyvin vuoristoratamainen ja kiihdyn nollasta sataan parissa sekunnissa (toisaalta myös tyynnyn nopeasti), oli sitten kyse ilosta, surusta tai vihasta. välillä tasaisempi elämä olisi ihan kivaa..

Kuva itsestäsi tasan neljä vuotta sitten


oli syntymättömyyspäiväjuhlat kavereiden kanssa ja sain lahjaksi muumilaastareita. tosin vähän huijaan, sillä tämän kuvan ottamisesta ei ole ihan tasan neljä vuotta, koska näköjään vuoden 2009 kesäkuussa ei ihan hirvittävästi otettu kuvia, varsinkaan meikäläisestä.

Ruoka, jota tällä hetkellä himoitset
- jotain ylihyvää salaattia. vesimelonia, mureaa pihviä.

Suunnitelmasi tälle viikonlopulle
- vapaapäiväily, lepäily, laatuaika erään torvelon kanssa, yhdet 80-vuotisjuhlat, hyvin syöminen, elokuvien tuijottaminen. siinähän sitä jo onkin.
 
(meme löytyi täältä. ensimmäisen kysymyksen tosin jätin pois, kun en ole oman koneeni ääressä at the moment)

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

hellepäivä, pälleheivä

Phuuh, helle sen kuin jatkuu. Kokkolasta Mikkeliin raahaamani hellevaatevarastot ovat aika vähäiset, kun oletin tieysti että tuleva kesä olisi vähintäänkin yhtä sateinen kuin edeltäjänsä. Lisäksi kaikki viime kesänä hankkimani shortsit ja muut kesähepenet ovat nykyään lähes poikkeuksetta liian isoja (köh kiireinen kevät köh), joten täytyy muutenkin hankkia uusia kesävermeitä ihan reippaalla kädellä. Onneksi tähänkin pulmaan on ratkaisu nimeltä kirpputori, eiliselläkin kirpparikierroksella onnistuin löytämään itselleni varsin kivannäköiset vihreät shortsit naurettavan huokeaan yhden euron hintaan.

 
Sitten vaan kesäreppu olalle, niin ikään kirpputorilta löytyneet sandaalit jalkaan ja rannalle paistattelemaan päivää tovereiden kanssa.

 
Joku voisi haukkua sandaalejani mummokengiksi, mutta ei haittaa, ovatpahan hyvät jalassa ja omaan silmääni varsin söpskätkin vielä.
 
Rannalla vierähti ihan huomaamatta peräti neljä tuntia, varsin hyvin käytetty vapaapäivä siis. Tuossa ajassa onnistuin myös aurinkorasvalla löträämisestä huolimatta kärventämään selkäni ja käsivarsissakin rehottaa aurinkoihottuma kuin viimeistä päivää. En näköjään koskaan opi, vaikka joka kesä käy ihan tismalleen sama juttu. saaturin saaturi, kirvelee. Lohtujäätelöä naamariin siis ja tuulettimen eteen kyrmöttämään.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

tarina eräästä minilomasta (kuvituksesta vastaa Instagram)

Olipa kerran Salla, jolla oli takanaan viisi pitkää, hikistä ja raskasta työpäivää. Onneksi Sallalla oli kuitenkin vierellään urhea ritari (jolla itselläänkin oli kuuden pitkän työpäivän putki takanaan), joka sai maailman parhaan idean rentouttavasta minilomasta vanhempiensa mökillä. Ja niinhän siinä kävi, että sunnuntai-iltana töiden jälkeen Salla ja ritari A ottivat alleen mustan ja uskollisen ratsunsa ja vrummvrumm huristelivat Saimaan rannalle rentoutumaan.


Salla oli reissusta jo heti alussa hyvin, hyvin iloinen. myös auton ilmastoinnilla oli tiettävästi vaikutusta asiaan.


Jokaisessa sadussa kuuluu olla myös matka auringonlaskua kohti. Niin tässäkin.


Kello 10:05 ja helteen ansiosta kuumana pysytellyt aamukahvi.


Auringonlaskujen lisäksi saduissa on luonnollisesti myös yksi (meikitön) monsteri. Vaikka toisaalta ne muiden satujen monsterit tuskin näyttävät ihan näin tyytyväisiltä oloonsa.


Olipa kerran myös Professori-niminen uistin, joka kärsi traagisen kohtalon ja katosi kaislikkoon. Ja vaikka sitä kuinka etsittiin ja haettiin, ei Professori enää koskaan päässyt takaisin muiden uistimien pariin. Etsimisreissun tuloksena olikin lähinnä ikävästi punoittava niska- ja hartiaseutu.

Rentouttavan, helteisen ja onnellisen vuorokauden jälkeen Salla ja A palasivat takaisin kaupunkiin. onnellisena loppuna mainittakoon vielä, että rentoutumisvuorokausi ja miniloma huipentui Louis Therouxin dokkareiden tuijottamiseen kotisohvalla ja keskiyöllä ABCltä haetun mansikkajäätelön mutustamiseen.

Sen pituinen se.

Ja nyt takaisin ulos ja helteeseen, tässä olisi nimittäin meikäläisellä vielä pari kappaletta vapaapäiviä tuhlattavana. hurraa!